04 Viherkasvibuumi

(Joka ei mene ikinä pois muodista)

Olen vuosia sitten hurahtanut täysin viherkasveihin ja kasveihin ylipäätään. Pikku hiljaa elämäni on täyttynyt vehreydellä ja vihreydellä. Olen ylpeä siitä, että olen saanut pidettyä lähes kaikki kasvit elossa, jotka ovat luokseni löytäneet. Lähes kaikki. Toivottavasti en tällä kirjoituksella manaa mitään pahaa tavalleni hoitaa kasvejani. Olen innoissani tästä aiheesta  ja siitä, että saan tuoda esiin oman tapani toimia viherviidakossa. Tästä riittäisi loputtomasti kerrottavaa!

Aarnipeikonlehti

Hankinta ja sopeutuminen

Suurin osa kasveistani on saatuja. Mammani kertoi, ettei koskaan saisi kiittää, kun saa kasvin. Lieneekö sitten, että tuo huonoa onnea kasvin menestymisen kannalta. Muutaman kasvin olen totta kai myös ostanut, koska olen tietynlaisen halunnut. Viherkasvit sopivat sisustukseen ja tuovat siihen eloa ihan eri tavalla, kuin jos kasveja ei olisi ollenkaan. Sellaista aikaa, kun minulla ei ollut viherkasveja on kovin vaikea edes muistaa.

Törkeän hyvä fiilis tulee, kun saa huonosti hoidetun ja melkein menehtyneen kasvin kukoistamaan. Muistan vieläkin, kun toin orkidean liikkeestä kotiin. Se oli nuutunut ja lannistuneen oloinen.  Halusin uskoa, että onnistuisin pelastamaan sen. Hetki siinä meni, mutta niin vaan teki uudet kukat ja on siitä lähtien kukkinut aina, tasaisin väliajoin ja pitkiä aikoja kerrallaan.

Rescue Orkidea

Valo

Minulla ei ole perustavaa tietoa kasvien hoidosta. Olen saanut vinkkejä ja neuvoja paremmin tietäviltä ja kehitellyt oman tapani hoitaa ja pitää kasvini hengissä. En usko suoraviivaisuuteen tai siihen, että asiat menisivät vain yhdellä tavalla. Myös kasvien suhteen on varmasti monta hyvää tapaa toimia.

Tiedän, että monet kasvit tarvitsevat runsaasti valoa ja koitan sitä mahdollisimman paljon niille tarjota. Olen hyvin tarkka siitä, että sälekaihtimet tulee pitää niin auki kuin mahdollista ja niin pitkään kuin mahdollista. Olohuone ja keittiö ovat paikat joihin valoa tulee parhaiten ja sinne olen koittanut sijoittaa lähes kaikki kasvini.

En ole vielä tähän mennessä hankkinut kasvivaloa, vaan olen pelannut luonnonvalolla, joka on riittänyt tähän asti ihan hyvin. Minua kuitenkin kiehtoo kokeilla, saako kasvivalo kasvissa aikaan ihmeitä, niin kuin kirkasvalolamppu saa aikaan meissä ihmisissä.

Peikonlehti

Kastelu

Minulla on yksi kastelupäivä viikossa (muuten menisin aivan sekaisin, koska olen kastellut viimeksi). Silloin kastelen kaikki kasvit joiden multa tuntuu kuivalta. Sekään ei kuitenkaan aina ole näin yksiselitteistä, vaikka olettaisi olevan. ”Nimettömän” kasvin multa tuntui kuivalta ja silti melkein tapoin sen liikakastelulla. Se ilmeisesti varastoi tosi hyvin ja paljon vettä lehtiinsä ja pärjää tosi niukalla kastelulla pitkään. Muiden kasvien kanssa olen noudattanut tiettyä kaavaa:

    • Peikonlehti, juoru, aasinkorva (muulinkorva?), herttalyhty, lankaköynnös, viherputous ja orkidea. Kastelu kerran viikossa.
    • Palmuvehka ja aarnipeikonlehti. Kastelu vähän harvemmin, ehkä kerran kahdessa viikossa.
    • Vaikeaselkoinen tulilatva, josta en ole monen vuodenkaan jälkeen päässyt täyteen selvyyteen. Ilmeisesti se varastoi vettä lehtiinsä, joten ei kaipaa kastelua kovin usein. Mullan täytyy antaa kunnolla kuivua ennen seuraavaa kastelua.
    • Uutena tulokkaana jonkinlainen Yucca. Tehdään vielä tuttavuutta ja katsellaan, miten homma lähtee. Mutta oletus tällä hetkellä on, ettei kaipaa viikoittaista kastelua.
    • Kanariantaateli pitäisi kastella orkidean tapaan. Laittaa vettä vatiin, nostaa kasvi siihen (olettaen että kasvin ruukussa on reikä) ja se imee itse tarvitsemansa veden. Minä kuitenkin, sääntöjen hurjana vastustajana (lue: laiskana), olen kastellut sen kerran viikkoon kaatamalla veden suoraa multaan. Joskus otan sen mukaani suihkuun maksimoidakseni kosteuden saannin, mutta useimmin sumuttelen vain suihkepullolla.
    • Kultaköynnöstä olen pitänyt pelkässä vedessä, en mullassa lainkaan.

Ylläpito

Uskon, että kasvien hoidossa pärjää pitkälle oikeanlaisella kastelulla ja sillä, että kasvit saavat riittävästi valoa. Olen käyttänyt toisinaan kasviravinteita, mutta en ole niistä niin perillä, että uskaltaisin lähteä sitä sen enempää avaamaan.

Olen antanut itseni ymmärtää, ettei kasvia saisi pitää umpinaisessa ruukussa, kukaan muu kuin erittäin hyvä kastelija. Olen yrittänyt noudattaa ohjetta mahdollisimman hyvin. Muutaman kasvin olen kuitenkin istuttanut suoraa suojaruukkuun (Joskus olen turhan malttamaton, että jaksaisin etsiä sopivan pohjareiällisen ruukun umpiruukun sisälle. Haluan vain kasvit nopeasti esille ja kasvamaan).  Pyrin kuitenkin pääsääntöisesti käyttämään ruukkuja, jonka pohjassa on reikä. Näin vältyn vahingoittamatta kasvia liikakastelulla.

Palmuvehka

Leikkokukat

Minulla on leikkokukkiin ristiriitainen suhde. Olen se ihminen, joka kokee vahvasti, että kasveilla on jonkinlaiset tunteet. Tekee pahaa, kun en saa pidettyä leikkokukkia elossa kovin kauaa. Varmaa on se, että kun kukat laittaa maljakkoon ja teen minä mitä tahansa, niin nopeasti ne siitä kuolevat. Siltikin ostan leikkokukkia kotiin. Ajattelen kaupassa, että pakkohan mun on ostaa, ettei niiden tarvitse viimeisiä päiviään viettää siellä. Lisäksi ne tuovat väriä ja harmoniaa kotiin. Varsinkin näin pimeänä aikana, ne tuovat lisää tunnelmaa. Harmi, ettei kovin pitkäkestoisesti.

Neilikat

Olen pohtinut paljonko kasveja yksi ihminen voi elämänsä aikana adoptoida, mutta en ole vielä päätynyt mihinkään pysyvään vastaukseen. Siitä olen varma, että kasvilukuni ei ole vielä läheskään täynnä.

Osaatko sä sanoa mikä Yucca mun luokse on muuttanut?

Niin ja onko sulla kenties myös kasvibuumi?

Anniina

Share on facebook
Share on twitter
Share on pinterest

Kommentit

guest
2 Kommenttia
Näytä kaikki kommentit
Merkki
Merkki
27/10/2020 16:37

Kääk, nyt tuli kans mieleen se aika, kun ei ollu itelläkään vielä yhen yhtä kasvikaveria. Mikä suurensuuri viherpalanen on sydämestä puuttunu sillon! 🌱 Ne kyl hoivaa mieltä samalla ku saa ite hoivata niitä 💚 P.S. Pirjo se sielläkö taas kärkkymässä peikkoa, “eiku en ees päin kattonu”