13 Vaisakko

Kävimme retkellä Vaisakon luonnonsuojelualueella, jossa kevät oli jo täydessä loistossaan. Puista vielä uupuivat lehdet, mutta väriloisto oli sini- ja valkovuokkojen osalta taattu. En pysty edes kuvittelemaan miten kaunista luontopolulla on alkukesästä, kun keväinen Vaisakkokin vei sydämen.

Viime vuonna kuulin monelta ihmiseltä tästä retkikohteesta ja sen kauneudesta. Nyt sain aikaiseksi lähteä katsomaan mistä oikein puhuttiin. En ihmettele, miksi tämä paikka on jäänyt monen mieleen.

On kovin poikkeuksellista löytää näin läheltä paikka, jossa ei kuulu ihmisten aiheuttama melu. Hakeudun mielelläni vastaaviin paikkoihin ja tunnelman tekee kodikkaaksi myös se, että jos joku tulee polulla vastaan, usein hän tervehtii. Kuulemma retkikohteissa tällainen on tapana – kaikkea sitä oppii.

Kulku polulla oli tehty suht helpoksi. Muutama vähän haastavampi kohta matkanvarrella kuitenkin tuli, mutta sitä osasin odottaakin. Itse en välttämättä valitsisi sandaaleja kengiksi, mutta lenkkarit sen sijaan toimivat ihan hyvin aurinkoisella säällä.

Vaisakko on kaunis ja rauhoittava paikka. Mertakin pääsi ihastelemaan kunnolla, jos vähän poikkesi polulta. Luonnon läsnäolo sai välillä melkein haukkomaan henkeä. En osaa täysin kuvailla mitä tunteita kävin läpi, mutta suosittelen itse kokemaan tämän kaiken ja hakeutumaan paikkaan mahdollisimman pian.

Mammani kotitalo sijaitsee Vaisakon välittömässä läheisyydessä. Reissusta innostuneena kyselin häneltä, millaista oli asua paikan lähellä.

Hän kertoi tarinoita siitä, kuinka hän kävi Vaisakon torpassa naapureilla kyläilemässä ja muisteli, millainen torppa oli sisältä. Hän puhui, kuinka oli pienenä tyttönä kerännyt Vaisakosta kukkasia (kukkaloisto on aina ollut upea) opettajalle lahjaksi, mikä nykypäivänä ei enää olisi sallittua (kukkien poiminta Vaisakossa, opettajalle saa edelleen viedä lahjoja, jos haluaa). Hauskin tarina oli, kuinka juhannusaattona lähistöllä asuvat ihmiset, olivat kävelleet Vaisakon rantaan päästäkseen soutuveneellä Vuohensaaren juhannusjuhlille. Mammani oli nuorena tyttönä ollut soutamassa veneellä suuria määriä ihmisiä Vuohensaareen. Hän kertoi, että edestakaisin soudettiin monta kertaa ja palkaksi oli saattanut saada 20 penniä tai 50 penniä, hyvin harvoin ehkä jopa markan.

Vaisakko pitää sisällään erilaisia tarinoita ja muistoja. Nämä asiat tekevät siitä vieläkin kiehtovamman.

Ihana paikka kaiken kaikkiaan. Olen nyt yksi niistä, joiden odotukset Vaisakosta vastasivat todellisuutta.

Lisää seikkailuja tulossa pian. Pysythän mukana?

Anniina

Share on facebook
Share on twitter
Share on pinterest

Kommentit

guest
4 Kommenttia
Näytä kaikki kommentit
Merkki
Merkki
09/05/2021 11:01

No pysyn! Apua miten ihanan näköinen ja kuuloinen satumetsä ja upeita kuvia, voisin tuijotella niitä ikuisuuden! Me niin tullaan joskus teille silleen et mennään sit tonne 😄💚

Merkki
Merkki
09/05/2021 12:57
Vastaa  Anniina

Jestas, miten mää olin jo unohtanut norpparisteilyn! 😍