10 Huono somettaja?

(Somella viittaan tässä kirjoituksessa lähinnä Instagramiin, Facebookiin ja blogiin)

Tuntuu usein vaikealta tehdä somea. Näkyvyyttä tulisi saada koko ajan enemmän ja on haastavaa, koska ideoita ei synny sillä tahdilla, jolla pitäisi sisältöä tuottaa. Totta on, että mikään ei tule ilmaiseksi tai näkemättä vaivaa, mutta missä menee raja? Paljonko sisältöä haluan tuottaa niin, että se on minulle mieleistä eikä pelkkää suorittamista ja näkyvyyden hakemista? 

Omia julkaisujani (blogi, Instagram, Facebook) mietin tarkkaan. Olen niihin aluksi tyytyväinen, kunnes en enää ole. Vaadin tässäkin itseltäni liikaa. Blogissani pyrin panostamaan toimivaan kokonaisuuteen. Sopiviin kuviin ja johdonmukaiseen sekä luettavuudeltaan toimivaan tekstiin. Minulla menee suhteettoman kauan aikaa ennen kuin olen näennäisesti tyytyväinen kaikkeen. Tässä tapauksessa olen koittanut höllentää otetta, mutta kehnoin tuloksin. Itseltään liikaa vaatiminen ajaa tilanteeseen, jossa tekee usein mieli lopettaa kokonaan. Ei pysty olemaan tyytyväinen, vaikka on antanut kaikkensa ja se on uuvuttavaa. Menee monta päivää, kun ei halua edes miettiä uusia postauksia. Ahdistuspäivien jälkeen kuitenkin tajuaa, kuinka mielekästä somen tekeminen loppujen lopuksi itselle on ja siitä saa taas uutta puhtia jatkaa.

Instagram

Rakastan tyylikkäitä ihmisiä, kauniita vaatteita, esineitä ja maisemia. Katseeni kiinnittyy usein selkeälinjaiseen ja eleettömään, mutta myös räiskyviin väreihin ja ylenpalttisiin asioihin. Instagramin käyttöni on vaihtelevaa ja minulla on siihen viha-rakkaussuhde. Välillä koen suurta mielentuskaa, jos en ole käynyt siellä hetkeen ja toisessa hetkessä taas pidän sovellusta sairaalloisen itseihailun alustana. Toisinaan en tiedä haluanko ylläpitää tiliäni ja uudistua, etsiä uusia ideoita ja elää nykyajan mukana vai olla vain luovuttanut kolmekymppinen, joka ei jaksa pysyä kehityksen ja trendien mukana. Riippuen päivästä, tunnistan siis itsessäni molemmat. Tuskin tulen koskaan olemaan täysin ja suoraviivaisesti pelkästään jotain tiettyä asiaa.

Facebook

Ennen käytin Facebookia vain satunnaisesti, koska Instagram vastaa paremmin omiin tarpeisiini. Olen poistanut käyttäjätilini monta kertaa, mutta kuitenkin palannut sen pariin syystä tai toisesta. Viimeisin syy paluulleni oli, että halusin blogilleni oman sivun. Joten siitä tuli taas osa päivittäistä sovellusrutiinia.

Olen koittanut rajata käyttämäni sovellukset minimiin, etten kuluta kaikkea aikaani somessa, koska siihen on liian helppo jäädä koukkuun. Nykyään minun on pakko säännöstellä Instagramin ja Facebookin käyttöä reilusti. Käyn kummassakin kaksi kertaa päivässä (poikkeuksia toki on). Normaalisti availin sovelluksia minuutin välein, enkä voi kieltää, etteikö se olisi ollut vähän pakkomielteistä.

Blogi

Minulle tuottaa blogin tekemisessä vaikeuksia se, etten aina näen tässä järkeä. Mietin usein, miksi ihmeessä kuvittelen ihmisten haluavan lukea mitä kirjoitan. Surullisinta on, että saan itseni uskomaan siihen negatiiviseen sävyyn. Kuitenkin pidän siitä mitä teen. Nautin suunnattoman paljon, kun saan rakentaa ja miettiä uutta postausta, korjata jo kirjoittamiani lauseita helpommin luettaviksi ja tehdä valmiiksi jotain, mikä on ollut aluksi vain otsikko tai idea. Varmasti moni kokee epävarmuutta, vaikka onkin alansa osaaja. En usko, että koskaan pystyy sanomaan olevansa täysin selvillä vesillä ja osaavansa kaiken. Toki asiat helpottuvat ja tulevat tutuiksi, mutta kehitys jatkaa kehittymistä. On vain pysyttävä mukana.

Some uuvuttaa, mutta se on myös mahdollisuus löytää, nähdä ja oppia. Katsella kauniita kuvia ja matkustaa mielikuvitusmaailmassa mahdollisimman kauas. Harvempi asia kuitenkaan on niin todellista, miltä kuvissa näyttää. Minä näen somen eräänlaisena taidegalleriana, jossa kaikenlaiset visiot, ajatukset ja valmiit toteutukset pääsevät näytille. Taide voi olla mitä vaan ja arvostetaan sitä sellaisenaan kuin kukin sen itse julki tuo.

Itse opettelen uudestaan maltillista somen käyttöä ja kieltäydyn menemästä kokonaan sen mukaan. Onhan elämässä niin paljon muutakin.

Tuleeko sulle olo, että jäät jostain paitsi, jos et ole joka päivä somessa?

Anniina

Share on facebook
Share on twitter
Share on pinterest

Kommentit

guest
6 Kommenttia
Näytä kaikki kommentit
Kirsi
10/02/2021 20:09

Tykkään sun tekemistä visuaalisista ulkoasuista, oli se sitten nettisivu, käyntikortti, kirjan kansi, valokuva tai postaus ym.! Tykkään tyylistä! 🙂

Merkki
Merkki
10/02/2021 16:22

Siis oivallinen toi taidegalleriavertaus! Ajatella, että meillä jokaisella on oma taidegalleriamme somessa.

Instagramissa mä tykkään just siitä, kun voi niin helposti valita, mitä ✨ gallerioita ✨ seuraa. Auttaa osaltaan someahdistukseenkin, kun seuraa vain niitä tilejä, joista ihan aidosti saa jotain hyvää itse irti (aina ei tosin oo ihan yksinkertaista sen määrittäminen!) ja yrittää pitää järkevissä mittasuhteissa seurattavansa.

Tosi tuttuja somen herättämät ristiriitaiset fiilikset, itellä kans tällä hetkellä se ahdistus kohdistuu just tohon omaan aktiivisuuteen, että mitä sitä päivittelee ja miksi ja ketä kiinnostaa ja äh… Eli hyvin tuttua tää: “Mietin usein, miksi ihmeessä kuvittelen ihmisten haluavan lukea mitä kirjoitan” – ja tiiätkö, justiinsa täällä eräskin lukija mietti jo postauksen alkuvaiheilla, että onpa kyllä ihanaa, kun teet blogia! Ihanaa lukea Annikin ajatuksia! Kyllä se vissiin niin on, että aina löytyy joku, jota kiinnostaa (ja useampia, luultavasti), kun tekee sitä omaa juttuaan.

Merkki
Merkki
10/02/2021 16:43
Vastaa  Anniina

Todellakin! Ja hei I know! Yhtä ristiriitaa on vaikee olla, mut onpahan ainakin ihmeteltävää itsessä koko loppuelämäksi 😂❤️