02 Kun Tampereen taakseen jättää, Salon edestään löytää

Olen syntynyt Salossa ja asunut Halikossa. Viettänyt siellä lapsuuden, nuoruuden ja pienen hetken aikuisuudesta, kunnes keräsin kaiken rohkeuteni ja muutin Tampereelle. Kaupunkiin johon sydämeni kuului (kuuluu). Salon jätin mielelläni taakseni, ei ollut mitään mitä kaivata. Vanhat asiat ja muistot jäivät kaupungin mukana. Tuntui ettei ollut mitään hyvää muisteltavaa ja jos olikin, huonot muistot jättivät ne alleen. Olin vapaa kummallisesta menneisyyden taakasta ja sain aloittaa uuden elämän.

tampere

Vuosi vuodelta rakastin Tamperetta enemmän ja enemmän. Löysin ystäviä ja poikaystäviä. Tuttuja ja tuntemattomia. Kivoja ja vähemmän kivoja tapauksia. Kouluja ja töitä. Kävin läpi monia tunteita, paikkoja ja asioita. Löysin sieltä itselleni sen elämän, jota olin kaivannut. Elämän, jonka rakentamiseen meni pitkä aika.  Viimeisimmät vuodet ennen muuttoa asuin Tampereen kattojen yllä kissani kanssa, opiskelin ja olin tosi onnellinen siitä, että olin juuri siellä missä pitääkin. 

Jossain vaiheessa kuitenkin ahdistuin. Huomasin, että poljin paikallani ja tarvitsin muutosta. Suurta muutosta. Pitkän harkinnan ja suunnittelun tuloksena päätin suunnata Turkuun ja antaa elämän viedä eteenpäin. Siellä  ehdin viettää vain muutaman kuukauden, kunnes taas oli edessä muutto. Ei niin harkittu muutto.

salo

Miksi? Koska elämä ei mene niin kuin suunnittelee tai haluaa. Se kettuilee johdattamalla sut takaisin sinne, minne et koskaan uskonut palaavasi. Sinne, minne paluusta et pystynyt edes vitsailemaan.

Kun rakastuu ihmiseen on kuljettava sydämen mukana. Ei se kysele sulta onko tämä okei. Mulla oli maailma avoinna, ei mitään mikä pidätteli tietyssä paikassa. Totta kai se olin minä, joka pystyi irtautumaan ja muuttamaan.  Muutto ajatuksena ei  tuntunut hassummalta (kummallisesti mieli voi väittää sulle kaikenlaista), olinhan jo ehtinyt muuttaa tässä välissä Turkuun. Asettuminen ja ajatukset ei  kuitenkaan menneet ihan niin kuin olin kuvitellut.

En ole sopeutunut tänne. Tunne, joka minulla alun perin täällä asuessa oli, tuli takaisin yhtä nopeasti, kuin silloin joskus lähtikin. Koitan viihtyä ja sopeutua, mutta vielä se ei ole täysin onnistunut. Minulle tämä kaupunki on liian pieni. Tiedostan, että huono asenteeni vaikuttaa olemiseeni negatiivisesti. Vaikea kuitenkin karistaa asennetta, joka niin monta vuotta on kytenyt jossain syvällä. On toki  ollut paljon hyviäkin päiviä, mutta toisinaan taas ruovin pohjamudissa. Kova Tampere ikävä ja haikeus on lähes jokapäiväistä. Päivä kerrallaan totuttelen ajatukseen, että tämä on mitä on annettu. Tänne mun on tehtävä uusi kiva elämä. Hyvä perusta sille kuitenkin on jo olemassa. Vinkumalla ja haikailemalla ei saavuta (ainakaan tässä tilanteessa) yhtään mitään hyvää.

Tarkoitukseni ei kuitenkaan ole mollata Saloa kaupunkina. Ei. Tampereelle muutto oli ollut haaveissani niin pitkään kuin jaksoin muistaa. Tarvitsin vain sysäyksen sille, viimeiselle päätökselle, joka muuttamista varten vaadittiin. Olin kuitenkin omalla toiminnallani tehnyt Salossa asumisen itselleni lähes mahdottomaksi. 

En siis märise täällä päivästä toiseen kurjaa kohtaloani, vaan yritän löytää tästä kaiken sen hyvän mitä tänne muutto on elämääni tuonut. Mä todellakin arvostan kaikkea, mitä mulla täällä on.

Ettei homma menisi ihan täysin vakavaksi, tein pienen yhteenvedon sanoista ja sanapareista, joita olen kuullut käytettävän. Kui- sanasta sen verran, että se on mielestäni aivan kamala! Itsekin sitä olen joskus käyttänyt, mutta sen kuullessani, korvani alkavat vuotaa verta.

Pieni

Sanakirja

Klikkaamalla saat kuvan suuremmaksi

Kaikella rakkaudella

Anniina

Share on facebook
Share on twitter
Share on pinterest

Kommentit

guest
4 Kommenttia
Näytä kaikki kommentit
Merkki
Merkki
21/10/2020 13:50

RÄÄH ❤️

Merkki
Merkki
20/10/2020 15:24

Tampere-ikävä täälläkin toisinaan </3 ja tää teksti maalaili mieleen ihania muistikuvia hetkistä siellä. Voi haikeus, sellast se o!

P.S. Pyhästi anteeks korvaverenvuodosta aina ku sanon kui. En tosin aio lopettaa rääh rääh!!!